Piilolinssit ovat näön korjaamiseen tai kosmeettisiin tarkoituksiin käytettyjä välineitä. Ne ovat pieniä, läpinäkyviä, yleensä muovista valmistettuja linssejä, jotka asetetaan silmän sarveiskalvon eli cornean pinnalle. Piilolinssejä käytetään yleensä näkövirheiden, esimerkiksi kaukonäköisyyden tai likinäköisyyden, korjaamiseen, mutta viime vuosina ovat yleistyneet myös puhtaasti kosmeettiset piilolinssit, joilla voidaan muuttaa silmien väriä. Piilolinssimateriaalit ovat kehittyneet ja nykyaikaiset piilolinssit ovatkin aiempaa mukavampia, tehokkaampia ja turvallisempia.

Piilolinssien synty

Ensimmäisenä ajatuksen piilolinsseistä sai mitä ilmeisemmin ranskalainen filosofi René Descartes vuonna 1636. Descartes’n ajatukseni oli käyttää vedellä täytettyä lasiputkea näön korjaamiseen, mutta putkien käytön aikana silmiä olisi pitänyt pitää auki koko ajan, joten idea ei koskaan kehittynyt pidemmälle. Descartes’n idea pysyi pimennossa useita vuosisatoja tämän jälkeen.

Ensimmäiset käyttökelpoiset piilolinssit kehitti saksalainen lasinpuhaltaja F. E. Muller vuonna 1887. Lähes samanaikaisesti toinen saksalainen, Adolf Fick, kehitti dekstroosilla täytetyt lasilinssit. Näitä linssejä testattiin ensin kaneilla sekä Fickillä itsellään. Linssit olivat suuret ja epämukavat, eikä niitä voinut käyttää yli kahta tuntia kerrallaan.

Kevyemmät, mukavammat muovilinssit kehitettiin 1930-luvulla, lähes 50 vuotta Mullerin ja Fickin keksintöjen jälkeen. Ensimmäiset sarveiskalvolle asetettavat linssit, jotka peittivät edeltäjiään vähemmän silmää, ilmestyivät vuonna 1949, ja ne loivat perustan modernien piilolinssien synnylle. Tällaisia linssejä voitiin käyttää jopa 16 tuntia yhtäjaksoisesti, joten ihmiset hyötyivät niistä koko hereilläoloaikansa. Aiemmmin kehitettyjä, suurempia linssejä voitiin käyttää vain lyhyitä ajanjaksoja kerralla.

Modernit piilolinssit

Nykyaikaisten piilolinssien käyttämiseen on useita syitä. Eräs yleisimmistä syistä on näön korjaaminen ihmisillä, jotka eivät halua käyttää silmälaseja. Silmälasit muuttavat ihmisen ulkonäköä, ja ne saattavat toisinaan olla epämukavat. Lasit voivat lisäksi painaa nenänvartta, ja ne saattavat vaurioitua kuljetuksen aikana. Silmälasien linssit myös likaantuvat, tahriintuvat ja huurtuvat helposti. Varalasien kuljettaminen mukana voi myös olla epäkäytännöllistä.

Piilolinssien käyttö vapauttaa henkilön silmälaseista, ja piilolinssit kulkevat helposti mukana kaikkialle. On myös olemassa näköhäiriöitä, jotka voidaan korjata piilolinsseillä paremmin kuin tavallisilla silmälaseilla.

Nykyajan edistyksellinen teknologia on tehnyt piilolinsseistä ensimmäisiä, kovia ja epäkäytännöllisiä linssejä mukavammat. 2000-luvulla monet valmistajat käyttävät linsseissään ns. toisen sukupolven silikonihydrogeelejä. Nämä hydrogeelit pitävät silmän pinnalla olevat piilolinssit kosteina ja mukavina sekä edistävät silmän terveyttä läpäisemällä hyvin happea. Uusimpien, viime aikoina patentoitujen hydrogeelien vesipitoisuus voi olla jopa 46 %, ja ne päästävät aiempaakin enemmän happea lävitseen. Näistä materiaaleista valmistetut linssit ovat vieläkin turvallisempia ja mukavampia käyttää.